Sivulauseita reissumuistiinpanoista: Hämmennyn lampaista ja villinä automme eteen laukkaavista hevosista. Hämmennyn vuorille pyöräilevistä miehistä, pilviin sekoittuvista vesiputouksista, joka sekunti muuttuvasta maisemasta ja turkoosista jäätikkövedestä.
Heinäkuussa keittiönpöydällä odotti syntymäpäivän kunniaksi auki levitetty kartta Islannista. Ainoa selitystä vaativa tekijä oli, koska mennään? Elokuussa istuin lentokentällä kahden rinkan ja päivärepun kanssa valmiina kaikkeen, mitä Islanti päättäisi tarjota.
Olimme olleet maassa kolme tuntia kun se alkoi. Ihan yllättäen vailla ennakkovaroitusta. Ilotulitus täynnä toinen toistaan epätodellisempia maisemia ja totta kai loputtomasti kuvattavaa.
Kaikki alkoi paikasta nimeltä Reykjadalur. Matkaa tälle kuumana höyryävälle joelle oli ehkä kilometreissä vain muutama hassu kipale, mutta se tuntui siltä, kuin Islanti olisi sanonut hyvää yötä, nauttikaa!
Seuraavien kymmenen päivän aikana ihailin kyytiin poimittuja liftareita, katsoin kauhulla heti tien vierestä kohoavien kivisten rinteiden juureen rakennettuja tönöjä, joista lähes jokaisella on oma vesiputous. Seison kielekkeillä, joiden alla pauhasi koski. Nukuin autossa, uin pohjaan asti kirkkaassa suoraan jäätiköltä laskevassa vedessä, ratsastin (rakastin) tölttiä ja juoksin bikineissä salaiselle kuumallelähteelle. Siltä varalta että jäit miettimään; Kyllä, se sijaitsee vesiputouksen päällä juuri siinä, mistä vesi äkisti putoaa kuohuiksi. Eikä edes pelottanut. Auto oli koti ja lampaat toivottivat hyvät huomenet.
Islannin ympäri ajaa liian nopeasti. Ring road päättyy äkisti, ja tyhjät auringonlaskun kultaamat ylängöt muuttuvat golden circlen asvaltoiduiksi ja maksullisiksi parkkipaikoiksi, joissa turistilaumat ovat uskomattomuuden edessä.
Toisaalta aikaa on liian vähän. Pohjoisessa mutkittelevat vuonot jäivät tutkimatta eikä kuoppaisia sivuteita saanut körötellä tarpeeksi. Vieläkin on ikävä makuupussin lämpöä ja tuulta, joka meinaa repäistä autonoven irti. Välillä näkee unta mustan hiekan keskellä makaavasta lentokoneen hylystä. Aika ajoin yrittää epätoivoisesti muistella, onko todella totta, että maisema pystyy vaihtumaan sekunneissa vihreistä pelloista mustiksi pilviin sekoittuviksi kalliojärkäleiksi ja sitten taas jäätiköksi, joka muuttaa koko maiseman siniseksi.
Kaikki alkoi Islannista. Himo kiertää kaikki maailmankolkat. Halu elää hetki yksinkertaista elämää, jossa ainoana päämääränä on olla utelias. Kolmen ensimmäisen tunnin sisällä laskeutumisesta päätin vakaasti pitää huolen siitä, että reissulta palatessa takataskussa on jo uusi lentolippu.
P.s. Tarkempia sivulauseita siitä, millä kaikella Islannin Route 1 hämmästyttää, tulossa toisena hetkenä!
kinttupolulla.com 