Lappi on koti, jälleen kerran. Tunturit, metsät ja päättymättömät polut erämaassa. Nuotion kipunat, surullisena järven pintaa huhuileva kuikka. Vaelluskenkien turvallinen askel puron kiveltä toiselle ja villasukkien sujahdus makuupussin uumeniin. Näitä maisemia en koskaan harkitse kahdesti.
Kameran kulkiessa mukana retkipoluilla on luonto ja sen näytökset useimmiten linssin edessä. Dokumentoiva valokuvaus on ominta aluettani, mutta aina on passeli aika oppia uutta. Luodaanko yhdessä jotain uutta?
silmuun puhkeavista puista, raparperin versoista
päiväunista pihakeinussa ja yöttömän yön auringossa keitetystä kahvista
poluilla kuultua